Olen menossa tuttavani vauvakutsuille ja sain ajatuksen “leipoa” tällaisen vaippakakun tuliaisiksi. Vaippakakun sisälle voi piilotella erilaisia pikku lahjoja vauvalle, mutta minä tein ihan vaan tällaisen peruskakun, johon tuli iso paketillinen puuvillan tuntuisia vaippoja, joita tuore äiti voi syntymän jälkeen käyttää vauvallaan. “Leipomiseen” apua otin tästä Yhteishyvän perusohjeesta.
Vaippakakun värisävyiksi valitsin neutraalit vihreän ja keltaisen, sillä vauvan sukupuoli on pimennossa siksi, että Intiassa vauvan sukupuolta ei lääkäreillä ole lupaa paljastaa…
Vaippakakku sellofaaniiin käärittynä.
Hauskaa puuhaa tämä vaippakakkujen “leipominen” – tosin saa nyt nähdä, pureeko tällainen intialaiseen huumorintajuun
Nuo vaippakakut ovat tosi suloisia!
ReplyDeleteMinua vain hirvittää se valtava muovin määrä mitä noihin on mahdollista tunkea. Läjä kertakäyttövaippoja kääritään koristeisiin, päälle pari kerrosta muovia - ei se kaikkein ekologisin lahjus. Sen sijaan kestovaippaversio olisikin kiva.
ReplyDeleteOnko muuten Intiassa kestovaippoja käytössä lainkaan vai ajatellaanko niiden olevan alemman yhteiskuntaluokan heiniä? Toisin sanoen onko kertakäyttövaippa korvikkeen tapaan merkki vauraudesta?
Eikö olekin, Yaelian!
ReplyDeleteFanny, ymmärrän hyvin kantasi - itsekin suunnittelen kestovaippojen käyttöä vauvallani. Valitettavasti intialaiset kestovaipat ovat hyvin alkeellisella tasolla suomalaisiin moderneihin vaippoihin verrattuna, joten ihmiset käyttävät joko harsovaippoja, kertiksiä - tai EI MITÄÄN. Itse olen tilannut Suomesta ja Kiinasta kestovaippoja, ja se oli pitkä penni. Lahjaksi en viitsi kestoja tuputtaa, koska kaikki eivät pidä kestoista. Ja voihan se olla, kuten sanoit, että kertikset ovat merkki vauraudesta - ovathan ne todella kalliita kun pakettikaupalla ostaa.
Minusta tämä on lahjana tosi kiva siksi, että se tulee takuulla käytettyä eikä mene haaskaukseksi. Ja voihan tuon sellofaanin halutessaan jättää poiskin :)
Hih, hauska idea! :D
ReplyDeleteHauska lahja! Minun esikoiseni syntyi 90-luvun alussa Kalkutassa. Silloin vain harvoilla oli varaa kertakäyttövaippoihin, eikä niitä ihan missä vain myytykään. Suurin osa käytti sideharsoja tai vastaavia (esim. vanhoista puuvillasareista tehtyjä kestiksiä) taiteltuina plus ainakin ulkoillessa muovipöksyjä niiden päällä. Ja usein tosiaan niitä ilmakylpyjä, lattia kun oli helppo pyyhkäistä puhtaaksi...
ReplyDeleteSilloin meille kyllä lääkäri kertoi ultrassa sukupuolen muka peitellyin eufemismein ("Se on Radha, ei Krishna")
Oikein kiva blogi, muuten! :)
Seija, voin vaan kuvitella, että ennen on käytetty vain harsoja ja ilmakylpyjä (hauska ilmaisu!), ja noista puuvillasarivaipoista olen kuullut myös. Nykyäänkin näin on varmasti suurimassa osassa perheistä, mutta kertiksiä saa nykyään tosi yleisesti ja kaupoista alkaa jo saada kaikenlaisia vauvatarvikkeita.
ReplyDeleteMillaista oli muuten synnyttää Kalkutassa tuohon aikaan? Kasvatitko lasta myös Intiassa?
Täällä ei kerrota lapsen sukupuolta, ja sen selvittämisestä voi sekä vanhemmat että lääkäri saada isot sakot tai 5v vankilaa! Se johtuu tietysti siitä, että suurin osa ihmisistä edelleenkin toivoo poikalasta ja syrjii tyttölapsia. Ihan ymmärrettävää kyllä, miksi lääkärit eivät meidänkään sairaalassa halua sukupuolta paljastaa, vaikka oma uteliaisuus on kyllä herännyt :)
Ah, synnytys Intiassa... sitä voisi kertoa vaikka mitä ;) Sairaala oli kuitenkin siisti, ilmastoitu ja yksityinen. Kodinomaisuudesta ei tosin ollut tietoakaan, mutta asenteet ovat ehkä muuttuneet sitten vuoden 1991. Silloin ei esim. kannustettu liikkumaan synnytyksen aikana (tai siis käveleminen olisi haluttu tykkänään kieltää), eikä synnytysasennolle ollut muuta vaihtoehtoa kuin selällään.
ReplyDeleteSuurin osa ystävistäni ja sairaalassa tapaamistani muista äideistä synnytti keisarinleikkauksella. Osa varmasti lääketieteellisin perustein, mutta enemmistö lähinnä lääkärin kiireisen aikataulun vuoksi ja luonnollisestikin siksi, että leikkaus on tuottoisampaa puuhaa niin lääkärille kuin sairaalallekin. Minä sain sitten sen alatiesynnytyksen monimutkaisen ja jääräpäisen väännön jälkeen.
Laki siitä, että sukupuolta ei saa kertoa ultrassa, on varmaankin tullut vasta tuon jälkeen. Hyvä laki, koska tyttöjen abortointi on Intiassa surullisen yleistä, mikä aiheuttaa esim. sukupuolivääristymiä väestössä, puhumattakaan sitten psykologisesta traumasta naisille, jotka suostuvat siihen perheen painostuksesta.
Me asuimme Kalkutassa esikoisen syntymän jälkeen vielä puolisentoista vuotta, sitten muutimme Eurooppaan. Mielenkiintoisia vuosia. :)
Mielenkiintoista, Seija!
ReplyDeleteVieläkin synnytystä pidetään jollain tavalla perinteisenä, eli voin kuvitella, että kannustetaan synnyttämään selällään. Mitään jakkaroita, ammeita jne. en minäkään ole sairaalassa nähnyt. Mutta ainakin meidän sairaalassa kannustetaan liikkumaan synnytyksen aikana, se jouduttaa synnytystä.
Keisarinleikkaus on valitettavan yleistä, juuri osaksi rahallisista syistä mutta myös siksi, että se on usein yksinkertaisempaa lääkärille kuin monimutkainen alatiesynnytys. Suurin osa tuttavistani on synnyttänyt sektiolla. Jännäähän tämä on, pääseekö synnyttämään normaalisti.
Oih, oikein suloisen vaippakakun olet leiponut! Mitenkäs se intialainen huumorintaju suhtautui moiseen tuliaiseen? : ) Minäkin olen jo pitkään haaveillut vaippakakun tekemisestä ja nytpä taidan vihdoin saada tilaisuuden, kun pariin tuttavaperheeseen on syntynyt vauva. Melkein sormet jo syyhyävät... Ja teilläkin siis odotellaan perheenlisäystä, lämpimät onnittelut ja jaksamista! <3
ReplyDeleteCanelia, kiitos onnitteluista :) Ihan hyvin tuo vaippakakku otettiin vastaan, mutta ehkä olikin kyse hieman modernimmasta perheestä... Näitä on tosi hauska tehdä. Hauskoja "leipomishetkiä" sinullekin!
ReplyDelete