Kesäloman alkajaisiksi teimme parin päivän reissun Hyderabadiin, joka sijaitsee keski-Intiassa Andhra Pradeshin osavaltiossa. Hyderabad on vanha kaupunki, jolla on vahva mogulihistoria – kaupunkia hallitsivat pitkään paikalliset muslimikuninkaat, ja siellä näkyy vieläkin vahva muslimivaikutus. Nykyään kaupunki on 50% hindu ja 50% muslimi, ja vaikutteet näkyvät niin ruoassa, pukeutumisessa kuin puheessakin – muslimit puhuvat sujuvasti urdua, kun taas hindut puhuvat telugua.
Vanhan kaupungin basaareissa tuoksuvat perinteiset moguliherkut ja meno on aika kaoottista. Vanhan kaupungin ulkopuolella on uudempia alueita, joissa näkyy enemmän teluguvaikutuksia ja tyypillistä intialaista katumaisemaa. Hitech-Cityn piilaaksossa sijaitsee kaikkien suurimpien IT-firmojen rakennukset sekä suuria ostoskeskuksia, joista löytyy KFC:t ja pizza hutit.
Mogulihistoriaa…
Kolonialistisia vaikutteita Brittien ajoilta…
Modernimpia näkymiä yhdestä IT-kaupungin ostoskeskuksista.
Ruokakulttuuri on hyvin erilainen eri väestöryhmien keskuudessa, joten mielenkiintoista ruokaa on saatavilla. Ravintoloissa lukee erikseen ulkopuolella ‘vegetarian’, mikäli ruoka on hindutyyliin valmistettua.
Kovin paljon emme ihan paikallista ruokaa ehtineet maistella, mutta laitan tähän muutaman herkun matkan varrelta. Sain jo etukäteen hyviä vinkkejä Tamarind Heavenin Hipulta, joka on asunut Hyderabadissa. Kiitos Hipulle vinkeistä!
Hyderabadin kuuluisin herkku on todennäköisesti biryani. Biryani on intialainen risotto, joka valmistetaan yleisemmin lampaan- tai kananlihasta. Biryani on muslimien herkkua, mutta myös perinteisemmät hindut syövät biryania kasvisversiona (veg biryani). Totta kai minunkin piti kerran biryania maistella, ja se olikin aika erilaista kuin muualla Intiassa. Basmati-riisistä valmistettu biryani valmistetaan handissa (syvä pata), jossa haudutetaan ensin alla kasvikset ja päälle ladataan riisi. Koko konkkaronkan päälle tulee karamellisoituja sipuleita. Hyderabadin biryani oli ihan hyvää, mutta jäin kaipaamaan kasviksia, joita tässä versiossa oli todella vähän.
Jälkiruoaksi minulle maistui tämä perinteinen muslimiherkku qubani-ka-meetha, jolla muslimit usein herkuttelevat jokavuotisen paastonsa päätteeksi. Khubani-ka-meetha on kuivatuista aprikooseista tehtyä sosetta ja maultaan se muistuttaa kovasti meidän jouluista sekahedelmäkeittoamme. Tähän tulee himo jo pelkkää kuvaa katsellessa! Pitää katsella, jos sitä voisi kokeilla valmistaa kotioloissa.
Erään ystävämme luona maistelimme tyypillisiä teluguherkkuja: riisiä erilaisten kasvisten kanssa. Valitettavasti en sattunut ottamaan kuvia monipuolisesta hindulounaasta. Paikalliselle hinduväestölle maistuu myös tiffin-herkut, kuten dosat (linssi- tai riisiletut) ja idlit (riisikakut). Söin yhden parhaimmista dosista ikinä paikallisessa ketjuravintolassa, Chutneysissä. Steamed dosa tarjoiltiin sambharin sekä erilaisten chutney-dippien kera.
Chutneyt olivat maapähkinästä, kookoksesta, inkivääristä sekä channa dhalista valmistettuja. Etenkin kookos- ja inkiväärichutneyt olivat todella herkullisia ja erilaisia kuin muualla maistamani chutneyt.
Aina ei tarvitse mennä ravintolaan asti nauttiakseen tiffin-ruoista. Minua huvitti tämä idli-polkupyöräviritys hotellimme edessä. Tämä mies oli lastannut polkupyöränsä selkään idlit, kastikkeet sekä ruokapussit, ja siitä annosteli näitä herkkuja aamiaiseksi kiireisille töihin menijöille!
Vielä monta paikallista ruokalajia jäi maistamatta, mutta jotain pitää jättää seuraavallekin kerralle :)
Onpa tutunnäköisiä paikkoja! :-) Ei kyllä ole ikävä tuonne, hihii. Chutney's:n dosia on kyllä ikävä, vaikka minä en steamed dosasta niin välitäkään. Otan aina masala tai plain dosan. :-)
ReplyDeleteNo eipä tuossa biryanissa tosiaankaan paljon kasviksia näy! Qubani ka meethan valmistus on tosi helppoa, ja olen sitä pari kertaa tehnytkin. Aprikoosit vain liotetaan ja keitetään sokerin kanssa, minkä jälkeen ne soseutetaan. Jokut jättävät enemmän sattumia; jotkut taas ajavat kaiken ihan sileäksi. Tuo sinun syömäsi qubani ka meetha näyttää tosiaan ihan sekahedelmäkeitolta – onko siellä seassa oikein rusinoitakin?
Ai ei ole ikävä - ainakaan vielä! No minä kyllä viihdyin hyvin ja voisin kuvitella asuvani siellä Bangaloren sijaan :) Ja totta, makuasioista ei voi kiistellä - mies otti masala dosan myös mutta minusta steamed dosa oli loistava valinta...
ReplyDeleteVähän jäi kaivertamaan, ettei ehditty maistaa biryania Paradisessa, mutta ehkä sitten toisella kerralla. Ainakaan biryanin perusteella Waterfront ei vakuuttanut, vaikka kiva paikka olikin muuten.
Qubani ka meetha oli ihan vain tehty aprikooseista, mutta maku oli mielestäni ihan kuin luumukeitossa. Niin hyvää :)
Hipun kautta kaupunki onkin tullut jo tutuksi:) Ja ihanaa oli nähdä sinultakin postaus sieltä
ReplyDeleteJoo, Yaelian täytyy myöntää, että omakin uteliaisuus on herännyt Hipun blogin myötä :)
ReplyDeleteIhania kuvia. :) Idli-polkupyöräviritys :D
ReplyDeleteTulee ikävä Intiaan, kun kerrot dosista ja idlistä. Ihastuin ikihyviksi etelä-intialaiseen ruokaan. Huokaus. Harmi ettei Helsingissä ole etelä-intialaiseen ruokaan suuntautunutta ravintolaa.
Biryani on yksi lempiruuistani. Usein syön kana biryanin, koska jännitän millainen kasvisbiryani on. Siis kun sellaisen tilaan Suomessa tai ulkomailla (ei Intiassa). Pelkään että kasvikset ovat suoraan pakasteista. Intiassa söin kasvis biryania tietty. ;)
Reetta, eiko Suomesta tosiaan saa idlia ja dosia mistaan? Tuohon pitaisi kylla saada korjaus. Etela-intialainen ruoka on kuitenkin niin yleista joka puolella Intiaa ja tarkea osa intialaista ruokakulttuuria. Tosin etela-intialainen ruoka on hyvin harvinaista myos muissa ulkomaissa - Lontoosta sita kylla saa.
ReplyDeleteKauheeta kuvitella, biryani pakastevihanneksista! :-o
Ei tosiaan saa. Ei olla ainakaan huomattu. :( Aina ne samat Butter Chickenit, Tikka Masalat ym.
ReplyDelete